Viime viikolla kävin pyörähtämässä Kuortaneella. Siellä järjestettiin SFI:n syysleiri. Mukana oli pyöräilijöitä että yleisurheilijoita. Meidän leiriohjelma alkoi varsinaisesti perjantaina. Viikonloppuun sisältyi kaikkea mukavaa yhdessätekemistä niin, vesitreenien, pailloilun ja fillaroinnin tiimoilta. Talavikin ehti pohojanmaalle ja saimme nauttia raikkaista pakkaskeleistä. Lisäksi perjantai- ja lauantai-iltoina kokoonnuttiin yhteen muistelemaan mennyttä kautta ja sen tähtihetkiä. Lauantaina palkittiin myös erityisesti onnistuneet urheilijat, valmentajat sekä muut seuratoimijat. Sunnuntaina sitten pistettiin lenkkitossut jalkaan ja pyöräilijät lähti suunnistamaan. Olihan se melko koomista. Tällaisista rennoista viikonlopuista meitsi diggaa; hyvällä porukalla mielekästä ja erilaista tekemistä sekä rentoa yhdessäoloa. Meidän seura IK-32 palkittiin vuoden seurana. Henkilökohtaisesti muistettiin onnistuneesta MM-kisareissusta minua ja Antoniaa stipendien muodossa.
Viikon kun vielä jaksaa painaa, niin koittaa ansaittu ja tarpeellinen offi. Lauantaina 19.11 on vielä testit KIHUlla ja sitten pidän huikeat seitsemän päivää taukoa treenaamisesta. Tai ainakin jätän fillarin nurkkaan hetkeksi ja teen kaikkea muuta. Tai sitten en tee yhtikäs mitään. Mutta villi veikkaus, että heilun hulluna joka suuntaan ku heikkopää, kun en pysty olemaan hetkeäkään aloillani. Nautin täysin siemauksin ns. vapaasti treenaamisesta. Tuon viikon aion käyttää kaikkeen muuhun liikkumiseen, lepäilyyn taikka ihan vaan kattoon syleksimiseen. Mennään ihan fiilispohjalta ja nollataan hiukan korvienväliä. Voin myöntää, että tulee kyllä tarpeeseen. Viikko on ihan riittävä aika, koska tällä hetkellä treenit maistuu nannalta enkä koe yksinkertaisesti tarvitsevani pidempää taukoa. Mun offi oli jo keväällä ennen kuin kisakausi pääsi edes kunnolla starttaamaan. Tätä ollaankin valkun kanssa naureskeltu, että pidin pakkolevon jo etukäteen, heh. Heh.
Tulevaa kautta ollaan mietitty jo pitkälle eteenpäin ja periaatteessa on jo tiedossa, mitä lähdetään tekemään ja kehittämään. Testi tietysti osaltansa vielä antaa tarkemmat speksit, mutta isompi kuva on jo hanskassa. Ja hanskatki tallessa.
Keväällä on edessä suuremmat muutokset. Tää tyvär karistaa hetkeksi kotimaan kamaran pölyt jaloistaan ja suuntaa nokkansa muille maille. Tarkemmin ottaen Hollantiin. Ensi keväästä lähtien pääsen kisamaan WV Breda - Ladies Cyclingteam clubteamin paidassa. Joukkueen kalenteri muodostuu niin Hollannissa ja Belgiassa järjestettävistä UCI-kisoista että maan omista kansallisen cupin kilpailuista. Mitä nyt kalenteria jo ehdin silmäilemään, keväästä ja kesästä tulee melko vilkas.
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että roudaan itseni Hollantiin jo hyvissä ajoin ennen kauden aloitusta ja tarkoituksena on kisata siellä pitkälle kesään. Toki omaan ohjelmaan kuuluu kotimaisten isompien kisojen ajaminen, kuten Suomenmestaruuskilpailut tietysti. Lisäksi on toki odotettavissa muitakin ulkomaan kisoja oman kotimaan tiimin sekä maajoukkueen kanssa.
Suunnilleen viikko takaperin tosiaan sain tietää pääseväni Hollantiin ajamaan. Joukkue on sama, jossa ajoin ns. questriderina elokuussa ensimmäisellä Hollannin keikallani. Pääsen asumaan myös samaan paikkaan, joten ympäristö ja ympyrät ovat onneksi jo osaltansa tuttuja. Pääsin näkemään myös hieman sitä, miten joukkue toimii. Paikan päällähän sitä vasta todellisuudessa näkee, miten hommat toimii.
Nyt sitä ollaan sitten jännän äärellä. Tuntuu samalta huikealta, että myöskin hieman hullulta, että ensimmäinen pidempi treeni- ja kisajakso ulkomailla on aivan tuossa jo nurkan takana. Mutta sitä tämä laji vaatii. Tarvii lähteä kokeilemaan omia siipiään, mihin ne kantaa. Ei kukaan sua kotoa tuu hakemaan eikä sitä kehitystä menestystä noin vain ropise peukaloita pyörittämällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti