torstai 17. elokuuta 2017

Seitsemänosainen postaussarja urheilusta ja urheilijasta - 7 articles about athlete's life (firts writings also in English!)

Selailin tuossa vanhoja postauksia ja keskeneräisiä kirjoituksia täältä blogin arkistosta. Muutama aihe pisti sieltä silmään ja ajattelin julkaista muutaman vanhan postauksen uudelleen kirjoitettuna. Aihealueet ovat aina kiinnostaneet minua ja ovat olellinen osa kilpaurheilua. Lisäksi nakkaan sekaan pari uutta aihetta. Ja tällä kertaa aion kirjoittaa tekstin myös englanniksi (yritän ainakin) yleisön pyynnöstä. Tekstit perustan ennen kaikkea omiin näkemyksiin ja kokemuksiin, mutta myös internetistä löytyviin tietolähteisiin. Kirjoitan lähtökohtaisesti kaikki tekstit erillisinä kokonaisuuksina mahdollisimman napakasti, jottei tulisi kirjoitettua seitsemää romaania.

Tämä seitsemänosainen postaussarja tulee näyttämään tältä:

1. Kokonaisvaltainen valmennus (valmentaminen ja valmentaja)
2. Psyykkinen valmennus
3. Palautuminen ja levon merkitys
4. Joukkuetyöskentelyä
5. Urheiluravitsemus
6. Urheilijan roolimaailma (naisurheilijan näkökulma)
7. Urheilun pieniäsuuria kysymyksiä

---

Finally i decided to write also in English. I have to admit that this is my first time to publish something with different language. So be kind, I will try my best!
I was riffling my old postings in one day and I got idea to re-write some writings. All those are something about athletes life and in my opinion very important subjects. Every subject based on my own opinions and experiences but also in real theory. 

Here are subjects:

1. Comprehesive coaching (about coaching and coachs)
2. Mental coaching
3. Reversion and the importance of resting
4. Team work
5. Sports nutrition
6. Different roles in athlete's life (perspective of women athlets)
7. Sports nowadays


Ensimmäinen juttu tulee pian! /// First writing is coming soon!


sunnuntai 13. elokuuta 2017

Raceweek

Lyhyt klousaus tämän viikon kisoista!

Tiistaina ajettiin Emmenissä Gouden Pijl, 60km mittainen korttelikisa. Viivalla liuta UCI-kuskeja, ja starttaajia viitisenkymmentä. Rata oli hauska ajettava; perinteiseen tapaan tiukkaa teknistä osuutta ja lisämausteen toi pätkä, joka ajettiin tunnellin läpi isompaa baanaa. Kisa oli todella yleisöystävällinen ja radan varteen oli kerääntynyt porukkaa sankoin joukoin. Mahtoi myös johtua siitä, että illalla oli sitten proffamiesten kisa. Lähdin aika aktiivisesti liikkeelle ja alkukisan välikireihin mukaanlähteminen vei jalkoja ahkerasti hapoille. Noh, loppupuolella pieni notkahdus meinasi dropauttaa porukasta, mutta sain taisteltua itseni porukkaan takaisin. Lopussa ei sitten enää ollut jalkaa kiriä, mutta kärjen vanavedessä maaliin sijalla 27.

Torstaina oli kansallisen tason korttelikisa, 65km Ronde van Nootdorp. Kisa lähtikin aika rajusti liikkeelle, iskuja tuli vähän väliä. Meidän tiimistä pääsi kaksi kuskia viiden hengen irtiottoon, joka menikin sitten loppuun asti. Mukana mm. myös tämän vuoden junnujen Euroopan mestari. Pääporukassa edelleen riitti kuhinaa ja pystyin kontraamaan yrityksiä ja istumaan keulilla. Kisa muuten meni hyvin, mutta viimeisessä kurvissa ennen maalisuoraa ketjut tippui tietöyssyssä ja se meni sitten siinä. Vauhti oli jo sen verran kovaa, ettei enää ehtinyt rynnimään kiriin mukaan. Olin lievästi sanottuna repiä pelihousuni riekaleiksi harmistuksesta, kun taaskaan ei mennyt niinkuin strömssöössä. Kyllä kalusto oli kovilla tällä reitillä, hirveästi mukulaa ja teräviä tiekorotuksia, niin että kolina kävi. Ketju tipahti muutaman kerran kisanaikana ja vaaratilanteet oli melko lähellä. 23.sija ei paljon lämmittänyt mieltä tällä kertaa.

Lauantaina matkasimme naapurimaahan Belgiaan ajamaan 93 km mittaista kermistä Heusdeniin. Hieman alkoi puntti tutista viivalla, kun grupettossa oli noin 150 kuskia. Kävin katsomassa radan ennakkoon (kisa 18x 5,2km) ja pieni pelko persiessä oli, kun tuommoinen joukko pääsi rynnistämään reitille. Reittiin oli ympätty kaksi pientä typpyrää, kaupunkipätkää ja vähän isompaa tietä. Ennen starttia satoi kaatamalla ja arvata saattaa, kuinka paljon kura lensi. Mukulapätkät ja uusi asfaltti oliki melko liukasta ja tälläkään kertaa ei kolareilta vältytty. En muista milloin viimeksi kisaaminen olisi ollut noin hektistä. Vähän väliä joku oli kumossa. Ihan sekoa hommaa oli. Minäkin olin osallisena ekalla kierroksella kolarissa (onneksi en mennyt kumoon) ja harvasen välissä joku tuli kiilamaan milloin ojaan, millin rotvalliin tai mellakka-aitaan. Jalassa oli hyvä tuntu, mutten ihan päässyt loppupuolen kolmen kuskin irtiottoon. Loppukirissä niistettiin hyvästä sijoittumisesta huolimatta linja ja jouduin sitten rullaamaan kampi suorana maaliin. Muutoin hyvin ajettu kisa, kerrankin olin hyvin hereillä ja aktiivisesti keulan tapahtumissa mukana. Vielä lisää yritystä kehiin niin jospa se hyvä sijakin sieltä irtois. Tänään 42.

Tänään sit vielä viikon päätteeksi 11de Profronde Etten-Leur. Jäi hieman kaksjoiset fiilikset tästä. Viivalla oli mukavasti starttaajia, reilu viitisenkymmentä ja paljon UCI-kuskeja myös. Reitin varrella oli kunnon juhlameiningit ja omia ajatuksiakin oli hankala kuulla mölinän takia. Mm. miesten kisassa oli itse Froom ajamassa. Odotin innolla kisaa, koska rata oli teknisesti haastava ja keli tosi hyvä. Viikko painoi ihan älyttömästi jaloissa. Sain tosi huonon lähdön ja nopeasti peloton splittasi kahteen osaan. Siellä sit kieli pitkänä sai painaa porukkaa kiinni ja päästiin kantaan kiinni, kunnes yhtäkkiä yhdessä tiukassa kurvissa hyppäsi lippumiehet tielle. Ekassa ryhmässä oli sattunu tosi paha kolari. Kisa keskeytettiin aika pitkäksi aikaa, koska ambulanssin tulo kesti niin pirun kauan. Viimein päästiin starttaamaan uudelleen kaiken sählingin jälkeen. Ensimmäinen ryhmä päästettiin ensin jatkamaan matkaa ja meidät siihen perää. Ajanpuutteen vuoksi kierrosmäärä tippui 22 jäljellä olevasta huimaan kuuteen kierrokseen eli käytännössä seisovalla lähdöllä kuuden kilsan kiri. Meille annettiin jostain syytä puoli minuuttia eroa ensimmäiseen ryhmään, mutta pidettiin sen verta kovaa vauhtia, että saatiin melkin etummainen porukka kahden kierroksen aikana kiinni. Eipä siinä, viimeisellä kierroksella sitten jotku otti vähä turhaa riskiä ja vetivät nenän edestä komeasti kumoon. Pysyin ihmeen kaupalla pystyssä. Aivan hirveetä sählinkiä. Meno kuppi nurin ja pätkästiin sitten ero muuhun porukkaan ja lopussa 26. sija. 

Semmonen viikko oli se. Kaiken kaikkiaan ok ajamista. Ensi viikolla sitten kolme starttia.

To 17.8  Belgiassa Haasdonk Omloop 85km
Pe 18.8 illalla järjestettävä proffakortteli Nacht van 's-Gravendeel
Su 20.8 korttelikisa Ronde van Delft



tiistai 8. elokuuta 2017

New week, new plans!

EM-kisojen pettymyksestä ja eilisestä piiiiitkän puuduttavasta (onneks oli hauskaa seuraa!) kotimatkasta selvinneenä elämä alkaa taas pikkuhiljaa hymyillä. Linnut laulaa ja aurinko paistaa ja aamukahvi terassilla, ei voi olla huono startti viikolle näin maanantaiaamuna. Ja jääkaapissa odottaa synttärikakku (okei, se on omentorttu). Kämppis oli hommannu mulle vielä kukkia ja ylisöpöjä ilmapalloja olohuoneen täyteen. Ehkä se 25 vuotta nyt on kumminkin jonkinmoimem merkkipaalu, vaikka sitä porskutellaankin jo puolessa välin viittäkymppiä. Oh no, sounds a pretty bad..

Tilanne on tällä hetkellä hieman mutkikas  ja suunnitelmissa on edetä päivä kerrallaan eteenpäin. Keskustelin käsikirurgin kanssa viime viikolla ja lopputulemana oli, että päädytään operaatioon. Tilannehan on se, että käsi on sanoinkuvaamattoman kipeä tällä hetkellä ja rasituksen jälkeinen leposärky koettelee toden teolla sietokyvyn rajoja. En ala sitä sen enempää tässä kohtaa jaarittelemaan. Ne jotka ovat kokeneet laakkaamatonta kipua, voivat helposti samaistua siihen tunteeseen, kun hermoja revitään riekaleiksi ja ei oikein tiedä pitäisikö itkeä vaiko nauraa vai molempia yhtä aikaa. Ja kipu on sanana jo pelkästään suoraan sanottuna takapuolesta, koska kaikki kokevat sen erilailla. "Oi voi kamalaa, sullako vähä särkee? Ota vaikka buranaa ja mee kotiin lepäämään". Joopajoo ja lehmät lentää.

Minä en turhasta marise ja tilanne on mikä on. Olen kestänyt tätä aallokkoa tässä jo kolme kuukautta vaihtelevin tuloksin, että eiköhän se muutama viikko mene ihan omasta eestään tässä samalla samaan syssyyn. Eli älkää pliis kyselkö käden vointia, sillä ei mene todellakaan hyvin. Poissa silmistä, poissa mielestä, vai miten se nyt olikaan. Asiaan on paljon helpompi suhtautua, kun sitä ei koko aikaa mieti, vatvo ja voivottele. Kamoon nau, asiat vois olla huonomminkin! Niin kuin eräs tuttava totesi: "Eihän sitä käsillä poleta!" Eli huomattavaa valoa näkyy tunnelin päässä.

Vaihtoehtoina oli mennä suoraan maitojunalla kotiin leikkauspöydälle ja loppukausi olisi siinä taikka mennä vasta kauden jälkeen. Lopputulos on kaikesta huolimatta sama. Kuulemma se on musta kiinni, kuinka kauan jaksan tämän käsipuolen kanssa kärvistell. Ja minähän se kyllä jaksan! Ei tässä ole enää kuin muutama hassu viikko taputeltavana ja päätin, että kestän sen vaikka hampaat irvessä ja muutamalla itkupotkuraivarilla. Salaa kuitenkin  toivon, että seuraavalla tarkistuskerralla huomattaisiin, että operaatio on turha. 10-12 vkon paranemisaika ei liiemmin houkuttele.. Mutta ei mennä asioiden edelle, vaan kesitytään olennaiseen.

Kisahommat jatkuu siis rytinällä. Tällä viikolla suunnitelmissa ajaa neljä kisaa ja ensi viikolla kolme, sekä Hollannissa että Belgiassa. Hollannin kisat ovat lähinnä kortteleita, joihin osallistuu myös pitkä liuta prokuskeja, joten meno tulee olemaan sen mukaista. Belgiassa on sitten perus kermiksiä hieman pidemmän kaavan mukaan.

Näillä mennään eikä meinata!